Manija

Manija on eräänlainen Kihnun pikkuveli, ja manijalaiset ovat myös kihnulaisia. Tämä pieni kivinen saari toimi vuosisatojen ajan mantereella sijaitsevan kartanon heinämaana sekä kalastajien pysähdyspaikkana. Manijalle muutti 22 perhettä vuonna 1933 Kihnun saaren muututtua ahtaaksi kihnulaisille. Tästä syystä molempien saarten kulttuuri muistuttaa suuresti toisiaan. Nykyään saarella asuu alle 40 asukasta, ja useat taloista ovat vain kesäkäytössä.

Saarta pitkin kulkee siirtolohkareiden muodostama harjanne, jolta löytyy myös saaren ainoa tie. Saaren keskellä, aivan tien vieressä, on myös Pärnun maakunnan suurin siirtolohkare Manijan Kokkõkivi.

Saaren eteläkärjessä, avain merenrannassa, on kahdeksan metrin korkuinen, vuonna 1933 rakennettu ja ankarien tuulten armoilla oleva majakka. 2008 Vaigun tilalla avattiin Manijan saarikeskus, jossa toimii myös kirjasto sekä pieni museo.

Noin viiden kilometrin mittaisen saaren voi kävellä päästä päähän muutamassa tunnissa tai vaikkapa päivän mittaisen retken aikana. Koska Manija on leveimmillään vain puolenkilometrin mittainen, koko saari näkyy hyvin saarta halkovalle tielle saakka. Manija tarjoaa myös rauhallisen, luonnonläheisen lomapaikan, sillä vierailijoita ottaa vastaan kodikas Riidan majatalo.

Slider