Asuintalon Nikolai- ja Supeluse-katujen kulmaan rakentaa Franz Büttner vuonna 1887. Pian valmistuu myös pienen asunnon kätkevä pihatalo. Neuvostoliiton aikoina ne erotetaan erillisiin kiinteistöihin ja ne saavat eri osoitteet. 

 Vuosisadan vaihteesta lähtien talon omistaa Rakveresta Pärnuun, vaimonsa kotikaupunkiin muuttanut maalari Gustav Espe (1864–1944). Hän oli vuonna 1892 avioitunut Pärnusta kotoisin olevan Pauline Luise Ratziborinskyn (1866–1939) kanssa, sukulegendan mukaan jo Puolan vallan ajoista Liivinmaan kuvernementtiin jääneen puolalaisen jälkeläisen. Paulinen isä oli täysivaltainen Pärnun asukas, parturi Cyprian Ratziborinsky (s. 1824). 

Gustav Espestä tuli aktiivinen Pärnun asukas, myös kaupunginhallituksen jäsen kaksi kautta. Vuonna 1902 hän oli Pärnun II laulujuhlien (1902) järjestelytoimikunnan jäsen sekä esimerkiksi Pärnun kaupungin katujen roskienkeräystoimikunnan jäsen. Vuonna 1919 hän oli mukana järjestämässä Viron tasavallan vuosipäivän ensimmäistä juhlaa kaupungissa, oli Pärnun asunnonomistajien yhdistyksen johtokunnan jäsen. 

Pitkästä palvelustaan Pärnun vapaaehtoisen palokunnan päivystäjien ryhmän jäsenenä hänet valittiin seuran kunniajäseneksi vuonna 1936. 

Ammatiltaan Gustav Espe oli maalari, hän maalasi taloja ja teki kaikenlaisia mainoskylttejä. ”… kävelet Pärnun harvinaisten puistojen harvinaisia jalkakäytäviä pitkin ja käännyt myös kaupungin kaduille. Ja itsellekin yllättäen löydät Pärnun suositumman nimen. G. Espen nimi koristaa jokaista tai melkein jokaista kylttiä, olipa se sitten peltiä, puuta tai vain seinälle maalattu mainoskirje.” (ote Tallinna Post (Tallinnan Posti) -lehdestä, 12. heinäkuuta 1935) 

Hän oli myös amatööritaiteilija. Hänen perintöään ei ole juurikaan säilynyt eikä siksi myös tutkittu perusteellisesti. Espen vaimon Paulinen sukulaisten jälkeläisillä on kuitenkin säilynyt kaksi teosta. 

Ammattijuhlavuotensa yhteydessä julkaistuissa onnitteluissa Espeä luonnehdittiin ihmisenä, joka täytti kansallisen heräämisajan ihanteet, aatteelliseksi ja kansallishenkiseksi. Gustav Espe kuolee vuonna 1944.

Kiinteistön perii Espen poika Erich Adalbert Espe (1898–1960), Pietarissa ja Riian ammattikorkeakoulussa opiskellut mies, joka vuodesta 1928 oli työskennellyt Tallinnan päätulliviraston päällikkönä. Vapaussotaan panssaroidun junan kapteenina osallistunut mies pääsi Neuvostoliiton sortotoimista vain siksi, että vuonna 1941 hänet pakotettiin liittymään puna-armeijaan osana niin sanottujen reserviupseerien liikekannallepanoa. Sodan jälkeen hän asui Pärnussa vanhempiensa talossa, josta hänen käytössä oli nyt vain pieni asunto. Kun Erich Espe kuolee vuonna 1960, hänen perillisensä, Yhdysvaltoihin muuttanut sisko Hilda myy talon asuntoina eri omistajille. Vuosien varrella asunnot vaihtavat jatkuvasti omistajaa, maaliskuussa 1974 tontti jaetaan kahteen osaan – kulmatalon osoitteeksi tulee Võidu-katu 32 (nykyinen Nikolai 32), ja entisestä pihatalosta rakennetun asuintalon osoitteeksi jää Supeluse 5. 

Kahvila Supelsaksad 

Joulukuussa 2009 vanhaan puutaloon avautuu romanttinen kahvila, jonka värikäs ja samalla nostalginen sisustus (suunnittelijat Ruth ja Anna Huimerind) kunnioittaa republikaanisen uimakulttuurin kulta-aikaa. Kahvila saa avattuaan Viron sisustusarkkitehtiliiton parhaan ruokasalin sisustuspalkinnon ja Viron parhaan kahvilan Hopealusikka-palkinnon vuonna 2012.