Kaupunginhallitus suunnitteli tontin läpi kulkevaksi Nikolai-kadun läpimurron Aia-kadun suuntaan. Tuntemattomista syistä kaupunki ei käyttänyt etuosto-oikeuttaan, ja näin vuonna 1900 Anna Rudakovalta kiinteistön ostaa naapuritalossa Supeluse 2 asunut Heinrich Schwartz. 

Heinrich Schwartz myy sen pian, ja uusi omistaja on Pärnun satamakapteenin apulainen Aleksander Konks (1876– ?). Vuonna 1906 kollegiosihteeriksi noussut Konks, joka myöhemmin toimi myös Pärnun satamakapteenina ja tullipäällikkönä, rakennutti tontin syvyyksiin pienen puutalon. Vuonna 1915 hän avioitui serkkutyttönsä Ella Amalie Pahlin (1879– ?) kanssa, joka oli matematiikan opettaja Pärnun tyttökoulussa. Molempien äidit olivat sisaria ja Puolasta muuttaneen Stepan Koserowskin jälkeläisiä – Sindin verkatehtaan tiedetään perustetun vuonna 1833, jolloin Riian teollisuusmies J. C. Koserowski perusti sen. Wöhrmann tuo tähän yli kymmenen vuotta 

aiemmin Puolassa perustetun verkatehtaan ja sen mukana useita koulutettuja ammattilaisia. Sindin tehdas kasvaa nopeasti Liivinmaan kuvernementin suurimmaksi teollisuusyritykseksi ja eräksi tsaarin ajan Venäjän suurimmista tekstiiliteollisuuden yrityksistä. Vuonna 1858 avataan verkatehdas lisäksi Voltvetin Allikukivessä, jonne siirretään joitakin Sindin tehtaan ammattilaisista, joten Aleksander ja Ella Amalie syntyvätkin molemmat Allikukiven tehdaskylässä.

Aleksander Konks käy peruskoulunsa Pärnussa ja jatkaa sitten opintojaan Põltsamaalla kuusivuotisessa Aleksanterikoulussa, josta valmistuu vuonna 1895. Aleksanderin jatko-opinnot keskeytyvät aineellisista syistä, hän siirtyy ensin Pärnun maakuntapoliisin palvelukseen, ja vuodesta 1901 hänestä tulee Pärnun tullihallituksessa varastojen ja alusten apulaistarkastaja. 

Rakentamaton elokuvateatteri 

Aleksander Konks oli kunnianhimoinen mies – tontin takaosaan rakennetun vaatimattoman asuintalon oli määrä jäädä vastaisuudessa kadun varrella sijaitsevan suuremman rakennuskokonaisuuden pihataloksi. Ensin hän suunnitteli Pärnun mahtavimman elokuvateatterin rakentamista (rakennussuunnitelma vuodelta 1911), sitten kaksikerroksisen vuokratalon (1913). Tuntemattomasta syystä molemmat rakennukset jäivät kuitenkin rakentamatta. 

Ensimmäisen maailmansodan aikana paikallinen tullihallitus evakuoidaan Kurskin kuvernementtiin, mutta Aleksander onnistuu palaamaan takaisin vuotta myöhemmin, ja hänet nimitetään Pärnun tullihallituksen virkaatekeväksi päälliköksi 1. kesäkuuta 1919. Muutamaa vuotta myöhemmin, ankarana talvena 1923, jo iäkäs mies vilustuu pahasti hevoskärryillä tarkastusmatkan aikana Mõisakülaan ja kärsi myöhemmin elämässään kroonisesta munuaiskivitulehduksesta. Kun hänet nimitettiin vastoin tahtoaan heinäkuussa 1925 Paldiskin tullipäälliköksi, luultavasti perustellusti, sikäläisen virka-asunnon poikkeuksellisen kosteiden ja terveydelle haitallisten olosuhteiden takia, hän pyytää jo saman vuoden lokakuussa vapautusta tehtävistään ja jää eläkkeelle. Hakee valtiolta eläkettä, ja perheen elättäjäksi jää vastedes vain hänen puolisonsa. 

Ella Amalie Konks toimi pitkään opettajana Pärnussa, ennen maailmansotaa Pärnun tyttölukiossa ja sen jälkeen paikallisessa saksalaisessa yksityisessä lukiossa, lehti-ilmoitusten mukaan hän ansaitsi ajoittain lisää myös matematiikan yksityisopettajana. Heidän ainoa poikansa Alexis (s.1917) aloittaa suoritettuaan lukion samassa saksalaisessa koulussa opinnot Tarton yliopistossa, jossa hän suorittaa rakennusinsinöörin tutkinnon teknillisessä tiedekunnassa. Vaikka ei vielä vuonna 1939, jo muuttoliikkeen seuraavan aallon mukana perhe päättää lähteä Saksaan. Vuonna 1941 paikallisessa Töörahva Hääl (Työväen ääni) -sanomalehdessä julkaistaan ilmoitus, jossa tarjotaan myyntiin omia kodin kalusteita ja irtaimistoa. Myös Supeluse-kadulla sijaitseva talo on myytävä kiinteistönä. Sen ostaa August Kask (1896–1942), joka siihen asti piti kauppaa Kastnassa ja jonka elämä oli hyvin värikäs. Konksien kohtalosta ei tiedetä muuta kuin yksi maininta sanomalehdessä, joka antaa aiheen uskoa, että he saapuivat sodan jälkeen Itävaltaan. 

Kansallistaminen 

Myös täällä Virossa tilanne on muuttumassa nopeasti ja traagiseksi. Suojeluskunnan (Kaitseliit) jäsenenä ja sen komppaniapäällikkönä kapteeni August Kask karkotetaan vain muutamaa kuukautta myöhemmin, 14. kesäkuuta 1941. Hänen mukanaan myös perheensä – hänen suomalainen vaimonsa Anna Sofia ja heidän neljä pientä lastaan. 

Heidän tilalleen pieneen taloon Supeluse-kadulla majoittuvat puna-armeijan sotilaiden perheet. Kask teloitetaan Sosvan vankileirillä 17. elokuuta 1942, hänen leskensä ja lapsensa saavat kyllä palata Viroon vuonna 1956, mutta koska talon kauppasopimusta ei ollut virallistettu, perhe ei voi palata kotiinsa. Taloaan ei palauteta heille silloinkaan, kun neuvostojärjestelmä romahtaa.