Rakennusrekisterin mukaan kyseessä on vuonna 1845 rakennettu asuintalo, mutta valitettavasti rakentajaa ja ensimmäistä omistajaa ei tiedetä. Rakennus on alun perin tavallinen ns. sloboda-tyyppinen asuintalo, jota laajennetaan siipirakennuksilla 1800-luvun loppuvuosina. 

Vuonna 1889 talo on myynnissä, sitä tarjoavat muutamaa vuotta aiemmin kuolleen parturi-kampaaja Carl Wilhelm Fröhlichin(1833–1883) perilliset. Uusi omistaja oli Marie Helene Auster (1833–1921), pari vuotta aiemmin Pärnuun muuttaneen Suure-Kõpun piispan leski Viljandimaalta. 

Austerien perhe 

Vaikka Austerien perhe piti itseään Pärnun saksalaisina, he ovat itse asiassa täysin maaseututaustaisia – heidän esi-isänsä Paap Auster (1781–1845) oli maanviljelijä Põlvanlähellä Moosteessa (Moisekatsi), joka Kauksin kyläkoulun opettajana pyrki antamaan pojilleen paremman koulutuksen. Niinpä yhdestä hänen pojastaan Samuel Austerista tuli lukkari-koulunopettaja Rannussa ja toisesta pojasta Peter Julius Austerista (1820–1881) lukkari ja koulunopettaja Suure-Kõpun seurakunnassa Viljandimaalla. Siellä Peter Julius nai paikallisen maalaistytön Marien, ja he kasvattavat kahdeksan lasta. Piispa, joka oli palvellut seurakuntaa lähes 40 vuotta, kuoli vuonna 1881, ja kirkon seinään kiinnitettiin muistolaatta. 

Marie Auster muuttaa miehensä kuoleman jälkeen Viljandin läänistä Pärnuun, luultavasti asuakseen vanhimman poikansa kanssa – Ernst Herman Johannes Auster (1857-1924) työskentelee jo kauppiaana Pärnussa. Vapaa-ajallaan hän lauloi paikallisessa mieskvartetissa, joka esiintymisen jälkeen kesällä 1880 kruunuperilliselle, suuriruhtinas Aleksanterille (eli myöhemmin Aleksanteri III), kun kamariherra Stael von Holstein isännöi häntä Uulun linnassa, nimettiin Pärnun keisarikvartetiksi.

Vuonna 1889 Marie Auster ostaa sen Supeluse-kadulla sijaitsevan talon ja muutamaa vuotta myöhemmin tilaa talon laajennuksia varten rakennussuunnitelman, taloon lisätään huone toiselle puolelle sekä uusi sisäänkäynti ja tuulikaappi merenpuoleiselle sivulle. Toisaalta tarkoituksena saattaa olla vuokrata joitakin huoneita lomailijoille, toisaalta Marien vanhin tytär Alma Wilhelmine Mathilde Auster (1852–1925), saatuaan kotiopettajan koulutuksen, palaa Venäjältä Viroon. Hän ryhtyy ansaitsemaan elantonsa antamalla ranskan kielen tunteja ja avaa Supeluse-kadun kotitalossaan vuonna 1905 lainakirjaston. 

Austerin veljesten korkkitehdas 

Marien toinen poika Hugo Paul Samuel Auster (1859–1935) perustaa pienen korkkitehtaan jo vuonna 1888. Korkkipuun kuoresta leikattu tuotanto menee ensi sijassa Pärnun panimoille pullojen korkittamista varten. Yritys menestyy hyvin, ja pian sitä on laajennettava, Hugo Paul ottaa vanhemman veljensä Ernstin mukaan yritykseen, ja yritys nimetään Austerin veljesten tehtaaksi (Korkenfabrik Gebrüder Auster). Perhe hankkii suuren määrän kiinteistöjä Roosi- ja Pärna-katujen risteyksen ympäriltä, jonne rakennetaan suurempi, aluksi yksi- ja myöhemmin kaksikerroksinen teollisuusrakennus, joka on säilynyt tähän päivään asti (Roosi 3). 

Ennen ensimmäistä maailmansotaa korkkitehdas työllistää noin 200 ihmistä, sen tuotteita myydään koko Venäjällä. Korkkitehdas alkaa käyttää sähköä koneidensa pyörittämiseen jo vuonna 1904, sähkövaloa jaetaan ympäröiviin asuinrakennuksiin ja myös Pärnun kylpylän rakennus saa sähkövaloa tehtaalta. 

Vanhempi veli Ernst kuolee vuonna 1924, mutta yritys jatkaa toimintaansa ja valmistaa korkkipuun kuoresta kaikenlaisia ​​pullo- ja tynnyrikorkkeja, ongenkohoja, pelastusrenkaita, korkkipohjia ja -korkoja saapasteollisuudelle yms. Kun yrityksen perustaja Hugo Auster itse kuolee vuoden 1935 lopussa, yrityksen omistajaksi tulee hänen vanhin tyttärensä Elisabeth von Wahl (1900–1981). Vielä ennen toista maailmansotaa tuotantoa laajennetaan entisen tislaamon rakennukseen, jossa nykyään toimii Tarton yliopiston Pärnun toimipisteen kirjasto. 

Talo Supeluse-kadulla 

Vaikka äiti Marie Auster on kuollut vuonna 1921, Supeluse-kadun vierellä sijaitseva pieni talo on edelleen suvun omistuksessa, virallisesti sen omistaa hänen pojantyttärensä Elisabeth von Wahl. Vasta vuonna 1939 päätetään myydä talo ja sen ostaa Karksin kunnasta kotoisin oleva Jaakob Karu (1885–1961). Entiset omistajat lähtevät samana vuonna muuttoliikkeen mukana Saksaan. 

Supeluse-kadulla sijaitseva talo on niin pieni,etteivät neuvostoviranomaiset vie sitä Jaakob Karulta, hänen kuoltuaan vuoden 1961 alussa talon perivät hänen kaksi sisartaan, myöhemmin talo on vaihtanut omistajaa useita kertoja.