Talon varhaisin omistaja on Pärnu raatisihteeri ja -arkistonhoitaja August Frommhold Lorenzsonn (1836–1905), joka rakennuttaa tänne pienen yksikerroksisen rakennuksen (ensimmäinen kerros nykyisen rakennuksen merenpuoleisesta osasta). August Lorenzonn syntyi vuonna 1836 Pärnussa, hänen isänsä oli Elisabetin seurakunnan pitkäaikainen lukkari (vuosina 1830–75) Caspar Franz Lorenzsonn (1811–1880), joka toimitti Johann Voldemar Jannsenin jälkeen Perno Postimees -sanomalehteä. 

Isä Caspar on yksi Viron varhaisen kirja- ja kirjallisuushistorian avainhahmoista, joka käänsi jo nuorena ja myös julkaisi itse vuonna 1839 todellisen bestsellerin – Pärnun murteelle käännetyn tarinan Jenowewa ellust (Jeowewan elämästä). Tämä 22-sivuinen vihkonen on periaatteessa ensimmäinen vironkielinen kaunokirjallisuusjulkaisu. Kirja painettiin Pärnussa Marquardtin kirjapainossa, ja samassa kirjapainossa, jota johtaa nyt Friedrich Wilhelm Borm (1812–1881), myös Casparin poika August Frommhold aloittaa opintonsa kirjanpainajaoppilaana. Hän seuraa kuitenkin isäänsä (ja isänsä veljiä) ja hänestä tulee lukkari-kulunopettaja Audrussa, Pärnun lähellä. 

Vuonna 1874 hän jättää Audrun lukkarin viran ja siirtyy Pärnun kaupungin palvelukseen raatisihteeriksi. Vuonna 1896 hän myy talon paronitar Alma Stael von Holsteinille(1852– ?), Taalin kartanonherra Heinrich Stael von Holsteinin tyttärelle, joka myy sen uudelleen vain muutamaa vuotta myöhemmin. 

Valokuvastudio pihalle 

Vuonna 1909 talon omistajaksi tulee Pärnun studiovalokuvaaja Homann. Nykyisen Puolan alueella Białystokin kaupungissa syntynyt,  aikaisemmin Riiassa ja Kuressaaressatyöskennellyt Wladislav [Ladislaus] Homann (1855–1912), oli saanut kuvernööriltä vuonna 1905 luvan avata valokuvastudio Pärnuun, Arthur Pusillin taloon (Bristol-hotellin talo, sisäänkäynti Ringi-kadulta). 

Hän muuttaa talon Supeluse-kadulla sen nykyiseen muotoonsa – lisääntyy toinen kerros ja suuri  rakennusosa, jonka päätykolmio on kadulle päin. Rakennussuunnitelma on peräisin vuodelta 1910. Samalta vuodelta on peräisin myös rakennussuunnitelma holvikattoisen kodinhoitohuoneen rakentamiseksi sisäpihalle, johon pian lisääntyy lasikattoinen valokuvastudio. 

Homannin kuoltua vuonna 1912 talon perivät hänen leskensä Emma (1861–1930), hänen poikansa, kemian insinööri Wladislav (s. 1895), ja tyttärensä Wanda (1895). 

 Erich Andreas Glabe (1886–?) ostaa talon perillisiltä vuonna 1918. Hänen isänsä oli Pärnun toisen killan kauppias Carl Demetrius Glabe (1851–1910), perhe asui ”Glaaben talossa Glaaben aukion vieressä” (nykyään Vapauden puisto), kauppias oli myös Erichin setä, entisessä Spechtin liikkeessä raatihuoneen vieressä tupakka- ja viinakauppaa pitänyt Johann (1859-1917) Erich Glabe itse ryhtyi myös kauppiaaksi ja piti kaikenlaisia laitteita ja kodinkoneita myyvää liikettä aluksi osoitteessa Nikolai 10 ja vuodesta 1912 alkaen osoitteessa Rüütli 51 Endlan seuratalon vastapäätä. 

Vuonna 1935 talon ostaa Erich Glaben leskeltä, Anna Glabelta, sen viimeinen omistaja ennen sotaa, Reinhold Isak Virumaalta. Hän itse muuttaa pian pihatalon asuntoon, kadun varrella sijaitsevan talon neljä suurta ja edustavaa asuntoa hän antaa vuokralle. Taloon muuttavat Pärnun juutalaiset kauppiaat Leib Kahn (1901– 1941) ja Jeremiah Krakusen äitinsä ja veljensä kanssa. Vuonna 1938 Krakusenin asuntoon ensimmäisessä kerroksessa muuttaa myös hänen sisarensa Friedan perhe ja perheen pää, tohtori Shmuel Haitov(1909–1984). 

Pärnun poliklinikan perustaja 

Haitov oli valmistunut Tarton yliopistosta ja palasi nyt kotikaupunkiinsa Pärnuun, hän hoiti vastaan potilaita tilavassa asunnossaan. Ensimmäisenä punaisena vuotena hänestä tulee 20. marraskuuta 1940 perustetun Pärnun poliklinikan ensimmäinen ylilääkäri. Talo avataan Lõuna-kadulla, saksalaisen Nikolai-seurakunnan entisessä vanhainkodissa, joka jäi tyhjilleen saksalaisten lähdettyä vuonna 1939. 

Pärnun vanhasta juutalaisperheestä kotoisin olevan Haitovin vanhemmat menehtyivät seuranneen saksalaismiehityksen aikana holokaustissa, mutta Shmuel Haitovpääsi vaimonsa ja pienen poikansa kanssa Neuvostoliiton selustaan, toisen maailmansodan hän viettää sotilaslääkärinä puna-armeijan Viron kansallisissa yksiköissä. Vain muutama päivä Pärnun valtauksen jälkeen, tarkalleen ottaen 26. syyskuuta 1944, hän saapuu kotikaupunkiinsa ja jo samana päivänä hänet nimitetään sodan runteleman Pärnun kaupungin terveysosaston johtajaksi. Pärnussa erittäin arvostettu ja tunnustettu lääkäri, jolle vuonna 1976 myönnetään Viron SNT:n ansioituneen lääkärinarvonimi, kuolee Pärnussa vuonna 1984 ja haudataan Pärnun Alevin juutalaiselle hautausmaalle.

Kansallistaminen 

Neuvostovalta kansallistaa talon Reinhold Isakilta, joka oli sen viimeinen omistaja enne sotaa, Isak kuolee vuonna 1941 ja haudataan Alevin hautausmaalle. Heti sodan jälkeen talo on puna-armeijan käytössä sotilashenkilöiden majoittamiseen, kuten valtaosaa Supeluse-kadun suurempia rakennuksia. Ja sitten Asuntohallitus antaa sen asuntoina vuokralle. 

 Nykyään kaksikerroksinen talo, jossa oli alun perin neljä asuntoa ja nyt kuusi, on suhteellisen hyvin säilynyt, onneksi viimeinen peruskorjaus neuvostoaikana säilytti historialliset  puukoristeet. Kadun varressa sijaitsevan talon lisäksi on säilynyt myös pihatalo, jossa on holvattu pesutupa ja sen yläpuolella asunto. Entinen valokuvastudio pihatalossa muutettiin neuvostoaikana myös asuintiloiksi.