Villa Doris on heimat-tyylin näyttävin esimerkki Pärnussa. Nelikerroksinen, korkea ja sopusuhtainen mansardikattoinen talo. Mutta tämä ei ole ensimmäinen talo tällä tontilla…

Kiinteistön ja sillä sijaitsevan pienen puutalon varhaisin tunnettu omistaja oli Engen kunnasta Pärnusta kotoisin oleva Juhan Peetson (1826-1891), jonka perillisiltä vanhan talon ostaa vuonna 1912 Pietarin I killan kauppias Edmund Schwartz. Hän purattaa vanhan talon ja tilaa uuden talon Pärnun pitkäaikaisen kaupunginarkkitehdin Hugo von Wolffeldtin pojalta Erich von Wolffeldtilta. 

Laivanvarustaja Marksonin huvila 

Maailmansodan jälkeen Berliiniin muuttanut Schwartz myy vuoden 1921 alussa talon varakkaalle Kablin laivanvarustajalle Marksonille. Jakob Markson (1840-1930) syntyi Engen Mõisakülassa maanviljelijän poikana, joten hän oli täysin sisämaan mies, joka isältään puutöitä oppineena alkoi rakentaa tuulimyllyjä Pärnumaalla. Rakentaessaan myllyä Orajõen lähelle hän saa töitä laivanvarustajan ja laivanrakentajan Mats Grantin telakalta ja avioituu vuonna 1874 tämän tyttären Doran kanssa. Sitten Markson itse lähtee merille, ensin metsäkapteenina appensa purjeveneellä ”Markus”, ja ansaittuaan merimatkoillaan riittävästi pääomaa, hän alkaa rakentaa omia laivojaan, palkkaa kapteeneita ja käy kauppaa lähinnä polttopuilla (kuljettaa sitä Riikaan, Pietariin ja muualle).

Kun Jakob Markson jää itse asumaan Kabliin, hän lahjoittaa vuonna 1927 Supeluse-kadun talon pojilleen Augustille ja Aleksanderille. Hänen poikansa Aleksander Markson (1884-1942) on valmistunut sähköinsinööriksi Nancyn yliopistosta Ranskasta vuonna 1909, eikä muuttanut asumaan Pärnuun – vuonna 1917 hänestä tuli Tallinnan kaupungin sähkölaitoksen johtaja, ja hän työskenteli tehtävässä vuoteen 1941 asti. Supeluse-kadun huvilaan muuttaa kuitenkin Jakobin toinen poika, Pärnusta kotoisin oleva teollisuusmies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja August Markson (1891-1948). 

August Markson oli opiskellut oikeustiedettä Tarton yliopistossa, mutta keskeyttänyt opintonsa. Vuonna 1919 hänet nimitetään ensin Pärnun maakunnan miliisin päälliköksi, sitten rikostutkijaksi, ja pian hän siirtyy liiketoimintaan. Hänestä tulee yksi Pärnumaan ensimmäisen laivanrakennusyhtiön perustajista ja laitoksen johtaja. Yhdistys aloittaa toimintansa 26. heinäkuuta 1920 Niidun entisen kapakan ja panimon tiloissa, jotka paloivat sodan aikana. Marksonista tulee vuonna 1930 Romanian ja vuodesta 1932 lähtien Belgian konsuli Pärnussa, mutta yrittäjänä hän joutuu vaikeuksiin, hänen talonsa Supelusessa joutuu huutokauppaan vuonna 1935.

Huutokaupasta Villa Doriksen ostaa ensin samassa talossa asuntoa vuokraava Kroeberin pariskunta, joka myy sen huhtikuussa 1936 edelleen Aleksander Veilerille. 

Viron ”sanomalehtikuningas” Aleksander Veiler 

Veilerin perhe on viettänyt kesiään Pärnussa jo vuosia ja on etsinyt mahdollisuutta ostaa täältä oma kesäasunto. Tilava huvila, jonka nimeksi tulee nyt ”Villa Tooma”, rekisteröidään hänen vaimonsa Stella Veilerin nimiin. Osa asuintiloista jätetään kesäasunnoksi, toisen kerroksen asunto sekä kolmannen kerroksen vuokrahuoneet vuokrataan. 

Perheen isä Aleksander Gustav Veiler (1887-1950) oli vuonna 1910 yksi ”Tallinna Teataja” -lehden perustajista ja sen toimittaja (1909-1914), ”Päevalehden” toimittaja (1914-1917) ja vuonna 1918 ”Vaba Maa” -sanomalehden perustaja yhdessä Juhan Luigan ja Konstantin Konikin kanssa sekä painoteollisuuden ja Vaba Maa -kustantamon liikkeenjohtaja ja pääomistaja vuoteen 1940 saakka. Rakveren lähistöltä kotoisin oleva puoliso Stella Viarda Veiler oli Viron naisliikkeen johtohahmoja, Tallinnan Naisyhdistyksen perustaja kälynsä Johanna Pätsin kanssa, sekä Viron Naisliiton hallituksen jäsen ja Tallinnan Naisyhdistyksen puheenjohtaja. Veilerit osallistuivat Viron tasavallan itsenäisyysjulistuksen tapahtumiin järjestämällä sen painatuksen Tallinnassa.

Kansallistaminen 

26. heinäkuuta 1940 Veilerin painotalo ”Vaba Maa” pakkolunastetaan ja nimetään uudelleen painotaloksi ”Punane Täht”. Veiler onnistuu myymään Pärnussa Supeluse-kadulla sijaitsevan talon punaiselle kirjapainolle ammattiyhdistyksen loma-asunnoksi. Vuonna 1944 Veilerin perhe muuttaa Suomen kautta Ruotsiin, josta he muuttavat edelleen Kanadaan vuonna 1948. 

Maaliskuussa 1941 Supelusen huvila siirtyy Viron SNT:n ammattiyhdistysten keskusneuvoston parantolarahastolle, tilat saa käyttöönsä Pärnun kylpylän erikoisparantola nro 2-4. Myöhempinä vuosina rakennus tunnetaan ”Rahu”-nimisenä parantolarakennuksena nro 3. 

Vuonna 1993 talo palautetaan Veilerin jälkeläisille, ja se on sen jälkeen vaihtanut omistajaa useita kertoja. Vuonna 2008 Saku Breweryn entinen johtaja ja sittemmin Pärnun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Cardo Remmel avaa vaimonsa Kajan kanssa ensimmäiseen kerrokseen italialaisen ravintolan Si-Si. Italiasta kutsutun keittiömestarin tehtävänä oli kehittää Pärnun asukkaiden ja kesävieraiden makuelämyksiä – että italialainen keittiö ei tarkoita vain pizzaa. 

Ravintola toimi vuoteen 2012 asti, nykyään taloa käytetään ainoastaan asuinrakennuksena.