Supeluse-kadun alussa sijaitseva yli sata vuotta vanha pitsiruutuinen vuokratalo on huolellisesti kunnostettu, vain upea ja korkea peltikattoinen torni odottaa entisöintiä. 

Aleksander Blumenfeldt rakennuttaa talon useissa vaiheissa, kaksikerroksisen talon rakennussuunnitelma on peräisin vuodelta 1900 ja sen huomattavan laajennuksen rakennussuunnitelma vuodelta 1905. 

Vuonna 1908 kiinteistön seuraavaksi omistajaksi tulee Pärnun II killan kauppias Arnold Marsching (1851–?). Hänen isänsä oli Pärnun kauppias August Demetrius Marsching(1819–1891) ja isoisänsä puuseppä Johann Wilhelm Marsching (1767–1853), joka tuli Pärnuun Nürnbergistä. Suku oli varakas ja perillisille siirtyi myös useita vanhankaupungin taloja. Vuonna 1920 Arnold Marching ja hänen vaimonsa Lydia muuttavat asumaan Saksaan. Sitä ennen myös Supeluse-kadun talo myydään, aluksi sen osti sveitsiläinen Alfred Niklaus, jolta sen puolestaan ostaa vuonna 1919 rikas Ülejõen kauppias Johann Aspe. 

Aspen suku on lähtöisin Saugan kartanon Räägun karjatilalta ja he nousevat Pärnussa tunnetuiksi kauppiaiksi. Johann ja hänen veljensä Martin pitävät kauppaa ja ravintolaa Jänesseljan tiellä (Tallinnan maantien) ja (Vana-)Rääma-katujen risteyksessä. Johann on myös osakkaana kauppa-aluksessa Mina, joka kuului Ülejõen liikemiesryhmälle vuodesta 1928 lähtien ja jonka myöhempi kohtalo on surullinen – saksalainen sukellusvene torpedoi sen joulukuussa 1939 ja siten se on ensimmäinen uhri Viron kauppalaivastosta II maailmansodassa. 

Johann Aspe kuolee sydänkohtaukseen syyskuussa 1931, Supeluse 6 kiinteistön perii hänen vaimonsa Kristine Aspe (1889–1939), joka pian avioituu uudelleen Johannes Viilbergin (virolaistettuna Viljas) kanssa. Kristine ja Johannes Viljas itse asuvat samassa talossa, asunnossa nro 5, talon muut asunnot on annettu vuokralle, sekä pitkäaikaisille vuokralaisille että lyhytaikaisesti lomailijoille. 

Ruotsalainen kesäprinssi 

Esimerkiksi vuonna 1939 täällä lomailee puolitoista kuukautta eronnut aviomies, hilpeä 50-vuotias ruotsalainen kapteeni evp. Arthur Florin, ammatiltaan voimistelunopettaja. Perinteisessä kesäprinssien ja -prinsessojen valinnassa hän valitaan sinä vuonna Pärnun kesäkasinolla (Ammende Villa) kesäprinssiksi. Kuten sanomalehti kuvailee, hänet valittiin suurella äänienemmistöllä, koska hän on suhteellisen rikas ja elämäniloinen vanhapoika, joka hurmasi Pärnun heikomman sukupuolen sydämet. 

Mutta kotimatkalla Florin putoaa tuntemattomasta syystä Pärnun ja Tukholman välillä liikennöivältä Estonia-alukselta laidan yli ja hukkuu. Silminnäkijöiden mukaan hän saattoi laivan kannella ollessaan hieman humalassa joutua mielenhäiriöön – yhtäkkiä hän heitti takkinsa pois ja kertoi ystävilleen hyppäävänsä mereen uimaan. Ja vaikka pelastusrengas heitettiin heti hänen peräänsä ja laiva pysäytettiin, miestä ei pystytty pelastamaan, koska hän ”vajosi pohjaan kuin kivi”.

Pärnun metsänhoitoalueen toimisto 

Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitseva asunto on vuokrattu Pärnun metsähallintoalueelle, tänne sijoitettiin metsähoitoalueen toimisto ja metsänhoitajan virka-asunto. Ennen sotaa metsänhoitajana toimi Bernhard Aleksander Tiismann (virolaistettuna Tuiskvere, 1901–1983), joka oli koulutukseltaan metsätieteilijä. Hiidenmaan Pühalepassa syntynyt Tiismann valmistui Tarton yliopiston metsätieteellisestä laitoksesta vuonna 1925, on julkaissut tieteellisiä artikkeleita metsänhoidosta ja -käytöstä sekä metsätalouden historiasta Virossa. Pärnussa hän asuikin toimiston vieressä sijanneessa virka-asunnossa vaimonsa Meta Tuiskveren sekä lastensa Hillarin (s. 1930) ja Ingridin (1933) kanssa. 

Ainoa Supeluse-kadun talo, joka vaurioitui toisessa maailmansodassa sen viereen pudotetun pommin räjähdyksessä. Kotona ollut Tuiskveren perheen tytär Ingrid on muistellut traagista hetkeä. Vaikka rakennus välttyi suoralta osumalta, kaikki talon ikkunat ja myös osa ulkoseinästä tiettävästi rikkoutuivat. Perhe muutti Saksaan vuonna 1944, jossa Tuiskvere työskenteli luennoitsijana ja tutkijana Eberswaldin metsäakatemiassa sekä omasta aloitteestaan perustetussa Lyypekin virolaisessa metsäopistossa. Bernhard Tuiskvere kuoli vuonna 1983 Ruotsissa. 

Talon kansallistaminen

 Neuvostoviranomaiset ottavat rakennuksen pois leskimies Johannes Viljaselta. Asuntojen vuokralleanto siirtyy virastolle, joka hallinnoi valtion omistamia asuintaloja. Vuonna 1969 rakennus peruskorjataan,taloon asennetaan vesijohtoverkko ja aiemmin yhteiskeittiöitä käyttäneet asukkaat saavat asuntoihinsa sekä keittiöt että kylpyhuoneet. 

Viron uudelleen itsenäistyttyä rakennus palautettiin lailliselle omistajalleen ja on nykyään omistusasuntoina eri perheiden omistuksessa. Ensimmäisen kerroksen asunto muutetaan liiketilaksi vuonna 1998, 2000-luvulla siellä toimii hierontahoitola, ja vuoden 2010 lopussa Edgar Maier ja Reio Tilk avaavat tänne suositun pikaruokaravintolan PoisiEine.