Neuvostoaikaisten peruskorjausten myötä ilmavat lasiverannat, korkean tornin ja pitsiruutuiset koristeet menettänyt ilmeetön talo oli alun perin Supeluse-kadun ylellisin puuhuvila, jonka rakennutti varsinainen valtioneuvos, insinööri Wassili Nasarow. 

Vuonna 1881 Pärnujoen jäidenlähtö vei mukanaan suuren määrän siellä talvehtineita laivoja ja proomuja, romutti ne ja huuhtoi maihin. Silloin päätetään aloittaa satamassa perusteelliset muutostyöt, niitä kutsutaan johtamaan georgialaissyntyinen tieinsinööri Wassili Petrowitsch Nasarow (1844–1924), joka oli hiljattain toteuttanut vastaavat työt Liepajan satamassa. 

Pärnun satamaan rakennetaan nyt uusi puulaituri ja laivaväylä syvennetään 18 jalkaan (noin 5,4 metriin). Toisena suurempana työnä syvennetään vanhaa ruotsalaista vallihautaa laivojen ja nahkasillan talvisäilytystä varten. Töiden toteuttamisessa on tärkeä rooli valtion tuella sekä vuonna 1874 Venäjän keisarikunnan liikenneministeriksi nimitetyn Pärnusta kotoisin olevan Konstantin Possietin (1819–1899) henkilökohtaisella huolenpidolla Pärnun satama- ja kauppaolosuhteiden parantamiseksi. Ministeri Possiet, joka vierailunsa aikana vuonna 1886 majoittuu Uulussamaanneuvos Stael von Holsteinin kartanossa, matkustaa 11. heinäkuuta höyrylaivalla Pärnuun tarkastamaan henkilökohtaisesti sataman rakennustöitä ja on erittäin tyytyväinen töihin. Kiitokseksi kotikaupunkiinsa kohdistuneesta huomiosta kaupunginvaltuusto päättää saman vuoden joulukuussa pyytää tieministeriä Possietia hyväksymään Pärnun kunniakansalaisen arvonimen. 

Salmipadon rakentaja 

Vuoden 1889 alussa Nasarow matkustaa Kuressaareen seuraavana tehtävänään selvittää, olisiko järkevämpää yrittää syventää siellä olevaa vanhaa satamaa vai rakentaa uusi satama Romassaareen. Vuonna 1891 aloitetaankin Romassaaren sataman rakentaminen, ja rakennustöiden johtajaksi nimitetään Nasarow. Satama valmistuu vuonna 1894, ja samana syksynä Nasarowottaa hoitaakseen myös Piensalmen padon rakentamisen, joka oli jo aloitettu, mutta oli kohdannut organisatorisia vaikeuksia. Työtä tehdään noin parinsadan työntekijän voimin sekä kesällä että talvella käyttäen muun muassa Muhun linnan valleista ja Maasilinnan ritarikunnan linnan muureista peräisin olevia kiviä. 

Valmistunut kolmen sylen laajuinen ja 1625 sylen (3,5 kilometrin) pituinen pato avattiin 15. heinäkuuta 1896 (vanhan kalenterin mukaan) ja nimettiin Zinovjevin sillaksi hankkeen suojelijan, nyt jo edesmenneen Liivinmaan kuvernöörin Mihhail Zinovjevin kunniaksi.

1. tammikuuta 1897 perustetaan erityinen satamarakennuslaitos, jonka keskus on Pärnussa ja osastot Kuressaaressa, Haapsalussa sekä Heinastissa. Sen johtajaksi nimitetään valtionneuvos insinööri Nasarow. Vuonna 1908 insinöörillä täyttää 30 palvelusvuotta, kiitokseksi Pärnu Vallikraavin talvisatama nimetään kaupunginhallituksen päätöksellä ja kuvernöörin sekä ministeriön virallisella luvalla ”Insinööri Vassili Petrovitš Nazarovin satamaksi”. 64-vuotias mies jää eläkkeelle palveluksesta.

Nuoressa Viron tasavallassa vuonna 1922 Nasarow hakee Viron kansalaisuutta, valtionpäämies Päts allekirjoittaa henkilökohtaisesti hänen hakemukseensa liittyvän päätöksen ja toteaa, että Nasarow on jo iäkäs mies, jolla hautapaikka valmiiksi katsottu, joten vanhan miehen toive voidaan täyttää ja hyväksyä hänet Viron kansalaiseksi ennen kuolemaansa. 

Iäkkäänä leskenä hän lahjoittaa suuren kiinteistönsä kolmelle elossa olevalle lapselleen, hänen kuoltuaan helmikuussa 1924 se rekisteröitiin kolmessa määräosassa Maria Vassiljevan, JekaterinaKamõshevin ja Peter Nasarowin nimiin. Wassili Nasarow kuolee vuonna 1924.

Villa Villi ja kahvila Elionora 

Nasarowin perilliset antavat talon vuokralle, vuonna 1927 Saulepista kotoisin oleva Willem Strickwald (1882–1931), Pärnun hotellin Central entinen omistaja, avasi tänne majatalon Villa Villi. Talon toiseen kerrokseen tulee 11 huonetta kesävieraille ja ensimmäiseen kerrokseen kesäkahvila, jossa on kaksi tilavaa salia ja veranta ja joka nimetään hänen tyttärensä mukaan Elionora. Kahvila avataan toisena helluntaina klassisen musiikin konsertilla, ja sitä seuraavana kesänä ruokasalia kehutaan sanomalehtien palstoilla yhtenä parhaista lounaspaikoista kesävieraille. Majoituisliiketoiminta ei kuitenkaan todennäköisesti lähde käyntiin, joten syksyllä 1929 toiminta lopetetaan ja talon omistajat etsivät tiloihin uusia vuokralaisia. 

Tervis -seurahuone ja ensimmäiset Jo-Jo-mestaruuskilpailut 

Englantilaisista urheiluseuroista mallia ottaen talon ensimmäisessä kerroksessa toimii lokakuusta 1929 lähtien Pärnun vanhin urheiluseura Tervis. Urheiluseuran jalkapallojaosto järjestää Viron ensimmäiset Jo-Jo-mestaruuskilpailut juuri tässä talossa – syksyllä 1932 koko maailman valloittanut Jo-Jo-villitys saapuu Pärnuun, keskellä päivää saattoi nähdä Jo-Jo-riippuvaisia (joita kutsuttiin myös vitsillä ”jojoilijoiksi”) intohimoisesti heiluttamassa levyä kaduilla. 

Tervis-seuratalolla 6. marraskuuta 1932 järjestetyssä kilpailussa Cesar Andreesen (1914–1941) ottaa Viron ennätyksen ja mestaruuden nimiinsä 5 882 toistolla, hänellä kului siihen 2 tuntia ja 53 minuuttia. Kuten aina muotivillitysten kanssa, seuraavaan kesään mennessä peli oli poissa muodista. 

Vuonna 1934 valtio harkitsee talon ostamista poliisin lomakodiksi, seuraten puolustusvoimien esimerkkiä, jotka olivat saman vuoden keväällä ostaneet lomakodiksi Villa Bellevuen Promenaadi-kadulla (Tammsaare pst). Kaupunginhallitus ei kuitenkaan kannattanut ajatusta, sillä loma-asuntojen pula lomakohteessa oli alkanut hidastaa lomakohteen kehitystä.

Kansallistaminen 

Talo Supeluse 7 otetaan Nasarowin lapsilta pois vuonna 1940. Sodan jälkeen talo, kuten kaikki Supeluse-kadun suuremmat rakennukset, on aluksi sotilaskäytössä, vuodesta 1952 se siirtyy viraston, joka hallinnoi valtion omistamia asuintaloja, taseeseen ja taloon rakennetaan yhteensä kaksitoista asuntoa. Tätä varten nykyiset lasiverannat muutetaan huoneiksi. Talo menettää kaikki pitsiruutuiset koristeet useiden peruskorjausten aikana.