Talon rakennuttaa Pärnusta valittu valtiopäivien edustaja, pitkäaikainen Pärnun maanviljelijäyhdistyksen ja Pärnun talousyhdistyksen puheenjohtaja Johan Lasn.

Johan Lasn
Saugan kunnassa Ridalepan kylässä maanviljelijän ja kunnanjohtajan poikana syntynyt Johan Lasn (1861-1930) työskenteli nuorena miehenä lyhyen aikaa Papsaaren kyläkoulun opettajana ja alkoi sitten opiskella kartanonhoitajaksi Tõstamaan kartanossa. Koska hän ei saanut mistään kartanonhoitajan paikkaa, hän työskenteli 20 vuotta kunnankirjurina Selissä, Pootsissa ja Kastnassa. Vuonna 1905 hän muutti Pärnuun ja vuokrasi vuosien varrella keräämällään pääomalla Pärlin karjatilan kaupungin laidalta (alue, jossa nykyään on lentokenttä ja Luoteis-Pärnun teollisuuskylä). Hän osallistuu kaupungin yhteiskunnalliseen toimintaan ja hänet valitaan Pärnun maanviljelijäyhdistyksen puheenjohtajaksi.

Vuonna 1910 kokoontuu joukko Pärnun alueen valveutuneita maanviljelijöitä, jotka ovat huolissaan Pärnun suurten kauppaliikkeiden hintapolitiikasta ja suppeasta valikoimasta. Erityisesti ongelmaksi on osoittautunut useiden välittäjien kautta myytävien keinolannoitteiden korkea hinta. Nyt päätetään perustaa yhteisyritys, joka pystyisi tilaamaan kerralla suurempia määriä edullisempaan hintaan suoraan tuottajilta. Pärnun taloudellinen yhdistys perustetaan vuonna 1911, ja se kasvaa pian Viron suurimmaksi osuustoiminnalliseksi yritykseksi, jolla on myymälöitä ja varastoja kaupungissa ja apuliikkeitä Pärnumaalla. Johan Lasnasta tulee yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja.

Vuonna 1917 Lasn valitaan Viron valtiopäivien edustajaksi, ja vanhimpana jäsenenä hänellä on kunnia avata Viron ensimmäiset valtiopäivät. Pärnussa hän on mukana järjestämässä Viron tasavallan julistusta Endlan seuratalon parvekkeelta 23. helmikuuta 1918. Suvun perimätiedon mukaan hän myös seisoi parvekkeella, kun toinen valtiopäivien edustaja, Hugo Kuusner, luki julkisesti ”Manifestin kaikille Viron kansoille”.

Suunnilleen samaan aikaan hän ostaa Pärnussa Supeluse-kadulla sijaitsevan entisen Anna Rudakovan kiinteistön. Hän säilyttää vanhan kaupparakennuksen Karusselli-kadun kulmassa ja päättää rakentaa tontin toiselle puolelle monikerroksisen kerrostalon. Rakennushankkeen laatii arkkitehti Erich Wolffeldt ja se on allekirjoitettu 1. heinäkuuta 1920. Jugendtyylinen rakennus valmistuu seuraavaan kesään mennessä.

Nykyaikaisen ja hyvällä paikalla sijaitsevan talon asunnot soveltuvat vuokrattaviksi, joten Tarton yliopiston naistenklinikan johtaja Jaan Miländer vuokraa täältä asunnon perheelleen kesäksi 1927, ja myöhemmin balneologi Voldemar Vadin perhe viettää täällä kesäänsä useita vuosia. Kumpikaan mies ei kuitenkaan ole Pärnussa vain lomailemassa.

Professori Jaan Miländer
Pärnumaalta, Saarden pitäjästä kotoisin oleva Jaan Miländer (1866-1940) opiskeli Pärnun lukiossa ja aloitti opintonsa Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1887. Hän väitteli naistentautien tohtoriksi vuonna 1896 ja työskenteli ennen maailmansotaa useita vuosia Penzan kuvernementin keskussairaalassa osaston ylilääkärinä. Vuonna 1920 hänet nimitettiin itsenäistyneen Viron tasavallan vastaperustettuun Viron yliopistoon naistentautien ja synnytysten professoriksi.

Vuonna 1927, kun Pärnussa avattiin uudelleen kylpylaitos eli muta- ja vesihoitola, kutsuu kaupunginlääkäri tohtori Jaan Kukk Jaan Miländerin ja lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin Konstantin Konikin laitoksen lääketieteellisiksi johtajiksi. Kunta ei maksa heille siitä palkkaa, mutta tarjoaa heille mahdollisuuden vastaanottaa potilaita kylpylaitoksen rakennuksessa ja antaa heidän käyttöönsä kaikki mutahoitolan tilat, joissa voidaan suorittaa yli 300 toimenpidettä päivässä. Professorit yhdistivät näin loman ja käytännön toiminnan ottaen potilaita vastaan joko kylpylaitoksen rakennuksessa tai Pärnuun lomalle tulleelle perheelle vuokratussa asunnossa. Vuonna 1930 Konstantin Konikin tilalle toiseksi kylpylaitoksen lääkäriksi tulee Voldemar Vadi, Tarton sisätautien klinikan johtaja, joka myös vuokraa huoneiston Lasnan talosta.

Balneologi Voldemar Vadi
Võrumaalla, Koorasten kartanon puutarhurin poikana syntynyt Voldemar Vadi (1891-1951) valmistui Hugo Treffnerin yksityislukiosta ja aloitti sen jälkeen opinnot Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Opintojensa rahoittamiseksi hän ansaitsi lisätuloja soittamalla viulua ”Vanemuisen” sinfoniaorkesterissa. Vuonna 1924 hänestä tulee lääketieteen tohtori ja seuraavasta vuodesta alkaen sisätautien klinikan johtaja.
Sen lisäksi, että Voldemar Vadi hoitaa päivittäin potilaita uimalaitoksessa, hän keskittyy Pärnussa mutahoidon tieteelliseen tutkimukseen. Perustettuaan kesällä 1931 kylpylaitoksen rakennukseen laboratorion, jossa hän tekee kokeita mudan kliinisistä ja fysiologisista vaikutuksista ja julkaisee seuraavana vuonna tutkimusartikkelin, jossa hän antaa kattavan yleiskuvan sekä kylpylaitoksen toiminnasta että tarjottujen menetelmien vaikutuksista. Kesällä 1935 ja 1936 Pärnun kylpylaitoksessa on hoidossa valtionpäämies Konstantin Päts, jonka jalkareumaa Voldemar Vadi hoitaa mutahoidoilla ja hieronnalla. Hoito antaa erittäin tehokkaita tuloksia.

Vadi ja Miländer työskentelevät rinta rinnan kesään 1939 asti, ja edelleen samassa rytmissä – saapuivat Pärnuun kesäkuun puolivälissä perheineen, tekevät mutahoitolassa toimenpiteitä ja ottavat vastaan potilaita. Tämä sotaa edeltävä kesä jää toistaiseksi viimeiseksi. Miländer kuolee seuraavana keväänä Tartossa ja hänet haudataan Raadin hautausmaalle. Vadi jatkaa tieteellistä työtään myös Neuvostoliiton aikana, hänestä tulee lopulta Viron arvostetuin balneologi ja vuodesta 1946 lähtien Viron SNT:n tiedeakatemian jäsen.

Kansallistaminen
Johan Lasnan kuoltua vuonna 1936 tontin perii hänen leskensä Minna Lasna (1867-1946). Sodan jälkeen, vuonna 1950, kun talot pakkolunastetaan, kiinteistön omistaa tytär Elsa Adelheid Lasn (1897-1985). Asunnoissa asuu pääasiassa neuvostoarmeijan upseerien perheitä. Elsa jää asuntolautakunnan palkatuksi taloudenhoitajaksi, hänen sisarensa Olga Auguste Lasn (1895-1985) on työttömänä ja hänen huollettavanaan. Myöhempinä vuosina sisarten kerrottiin asuneen myymälärakennuksen toisessa kerroksessa. Erityisen mieleenpainuva hahmo on pitkä ja hurskas Olga, joka jopa neuvostoaikana pukeutui pitkään valkoiseen kaapuun ja kietoi päähänsä pitkän valkoisen huivin.

Talo palautettiin vuonna 1993 oikeille omistajilleen. Sittemmin se on myyty uudelleen ja odottaa nyt kunnostusta.