fbpx

Pärnun
aallonmurtaja

Pärnun aallonmurtaja on yksi kaupungin kiinnostavimmista nähtävyyksistä. Aikoinaan sataman syventämiseksi ja kaupankäynnin elvyttämiseksi rakennettu Pärnun aallonmurtaja täyttää tänä vuona 150 vuotta. Juhlan kunniaksi on vuosi 2019 Pärnussa julistettu aallonmurtajien vuodeksi. Ympäri vuoden pidetään useita merkittäviä ja kivoja Pärnun aallonmurtajaan liittyviä tapahtumia.

Uusi lautapolku aallonmurtajalle

Vuoden 2019 alussa valmistui uusi valaistu lautapolku, joka alkaa Rantapuistosta ja kulkee pitkin Pärnujoen rantaa. Melkein puoli kilometriä pitkä paalujen varaan rakennettu kevyen liikenteen väylä päättyy majakan lähellä hiekkarannalla, reitin varrella on myös penkkejä ja pyörätelineitä. Uudesta lautapolusta tuli nopeasti hyvin suosittu kävelypaikka paikallisten keskuudessa, suosittelemme sitä lämpimästi kaikille vierailijoillekin!

Aallonmurtajalle päästessä pyydämme olemaan varovaisia, koska kivet voivat olla liukkaita!

Kiinnostavia tietoja:

  • Aallonmurtaja voi aika ajoin olla kokonaan veden peittämä
  • Mikäli vedenkorkeus on alhainen, voi nähdä jopa aikaisemman puisen aallonmurtajan tolppien päitä
  • 7 metriä leveän aallonmurtajan pohja on noin 26 metriä leveä ja sen syvyys enintään 5 metriä
  • Legenda: Muinaisen tarinan mukaan nuorten rakastuneiden täytyy yhdessä kävellä aallonmurtajan loppuun asti, vahvistaakseen siellä rakkautensa suudelmalla. Tämä kuulemma takaa rakastuneille ikuisen rakkauden.

Pärnun aallonmurtajan historia

Keskiaikana Pärnussa ei ollut merisatamaa. Sen takia jouduttiin lasteja rahtialuksille kuljettamaan lotjilla. Meren kautta tapahtuvan kaupankäynnin suurena esteenä oli hiekan kasautuminen jokisuuhun. Pärnulaisten suurkauppiaiden vaatimuksesta Venäjän keisarinna Katariina II antoi määräyksen aallonmurtajien rakentamisesta.

1800-luvun alussa jokisuuhun paalutettiinkin tammihirsiset rakennelmat. Niiden lahoamisen jälkeen aloitettiin kestävämpien kiviaallonmurtajien rakentaminen. Kulmakiven asetti vuonna 1863 juhlallisesti paikalleen Viron ja Liivinmaan kenraalikuvernööri paroni von von Lieven.

Työt aloitettiin talvella, kun Pärnulahdella oli paksu jääpeite. Jäälle merkattiin aallonmurtajien mitat, sen jälkeen kuljetettiin paikalle koivuvitsoista punotut matot, jotka levitettiin jäälle koko aallonmurtajan pituudelta. Sen jälkeen ruvettiin tuomaan kiviä pelloilta ja äskettäin puretuista Pärnun kaupunginmuureista. Kiviä kuljetettiin paikalle myös Häädemeesten ja Kihnun rannoilta. Keväällä jään sulaessa kivet vajosivat merenpohjaan.

Useamman vuoden kestäneet rakennustyöt olivat hyvin tuottoisia lähiseudun tilallisille, jotka toimittivat perille isompia ja pienempiä kiviä omilta pelloilta. Tiedot tavoittivat jopa kihnulaisia ja riikalaisia merimiehiä – sieltäkin tuotiin kesällä aallonmurtajia varten materiaalia, joka upotettiin laivoilta mereen. Kiviaallonmurtajien päätyihin rakennettiin loistot helpottaakseen laivojen pääsyä satamaan yöaikaan.

Rakennustyöt, jotka käsittivät myös rannan tukirakennelmat ja laivaväylän syventämisen, saatiin valmiiksi vuonna 1869. Se merkitsi meren kautta tapahtuvan kaupankäynnin nousukauden alkua Pärnussa. Pärnusta vietiin siihen aikaan enimmäkseen puutavaraa ja pellavaa.