Supeluse 23:n huvila liitetään yhteen 1800-luvun rikkaimmista perheistä Pärnussa. Vuonna 1896 suuresta Oscar Bööcken kartanosta erotetaan 1476 neliömetrin tontti. Sen ostaa Pärnun kauppias ja suuren kauppakonttorin perillinen Carl Heinrich Ammende. 

Ammenden perhe 

Perheen perusti Virossa vuoden 1794 paikkeilla Saksan Pommerista Pärnuun muuttanut puuseppämestari Christian Ludwig Amende (1767-1848). Hänen nuorempi poikansa Jacob Diedrich Ammende (1811—1898) hankkii paikallisesta piirikoulusta valmistuttuaan kokemusta kauppiaiden oppipoikana Tallinnassa ja Riiassa. Vuoden 1836 lopussa hän palaa kotikaupunkiinsa ja perustaa tänne oman nimensä mukaisen kauppaliikkeen. Menestyksekkäästi kauppaa käymällä hänestä tulee suurkauppias, raadin jäsen ja suuren killan oltermanni. Hänen liikkeensä sijaitsee Pärnun vanhan kauppatorin laidalla, jota alettiin kutsua jopa Ammenden aukioksi sen jälkeen, kun hän on vuosien saatossa hankkinut suuren osan torin keskiaikaisista rakennuksista. 

Yksi hänen pojistaan, Carl Heinrich Ammende (1831—1901) avaa vuonna 1865 siirtomaatavarakaupan Rüütli- ja Nikolai-katujen kulmaan (ns. nuoren Ammenden myymälä). Se toimittaa Pärnun kaupunki- ja maaseutuasukkaille kaikenlaisia tuontitavaroita (ruoka-, tekstiili-, kumi-, nahka- yms. tuotteet). Näin hänen poikansa vaikuttaa siihen, että Ammenden suvusta tulee 1800-luvun loppuun mennessä yksi Pärnun vauraimmista ja vaikutusvaltaisimmista suvuista, jonka toiminta ulottuu Länsi- Euroopasta Venäjän Samarkandiin asti. Tavaratalon perustajan, vanhan Ammenden, kuoltua 5. kesäkuuta 1898 kauppakonttorin pitäminen siirtyy kokonaan Carl Heinrichille. 

Vuonna 1896 Carl Heinrich Ammende ostaa Supeluse-kadun viereisen tontin Oscar von Bööckeltä, huvilahankkeen ja alkaa heti rakentaa upeaa kaksikerroksista kesämökkiä, jonka molempiin kerroksiin suunnitellaan useita viisihuoneisia asuntoja, joissa on useita parvekkeita ja verantoja. Valitettavasti Carl Heinrich kuolee jo vuonna 1901. Ja vaikka kauppakonttorin perii hänen nuorempi veljensä Hermann Leopold, Supeluse-kadulla sijaitseva huvila siirtyy hänen leskensä Marie Emilie Ammenden (synt. Brempel) omistukseen. Leski, jolla ei ole jälkeläisiä, asuu itse kahden vanhapiikasisarensa kanssa osoitteessa Nikolai tänav 9, mutta yksi heidän tulonlähteistään on mahdollisuus vuokrata kesähuvilan asuntoja. Talvisin, kun vuokralaista ei löydy, talo seisoo tyhjillään. 

Mökkivarkaat 

Vuoden 1935 alussa uutiskynnyksen ylittää vakavan rikoksen paljastuminen – talvella tyhjillään ollut huvila on varastettu tyhjäksi luultavasti usean kuukauden aikana. Kaikki arvokas on viety molemmista kerroksista – mukaan lukien huonekalut, kattokruunut, matot, peilit, astiat ja liinavaatteet. Epäiltyinä pidätetään viisi pärnulaista 16-22-vuotiasta nuorukaista, joita aletaan kutsua ”mökkirosvoiksi”. Rangaistuksena kaikki osalliset tuomitaan ensin kahdesta neljään vuoteen vankeuteen, mutta myöhemmin käräjäoikeus lyhentää tuomioita. Syytteistä vapautetaan vanhoja tavaroita myynyt ja tietoisesti varastettujen tavaroiden ostamisesta syytetty vanha rouva. 

Parantolan asunto 

Neuvostoviranomaiset pakkolunastavat talon, kuten kaikki ranta-alueen suuret huvilat. 13. maaliskuuta 1941 Viron SNT:n kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Johannes Lauristin allekirjoittaa määräyksen, jolla entinen Marie Ammenden huvila siirretään Ammattiliittojen keskusneuvoston haltuun yhdessä muiden loma-asunnoiksi ja parantoloiksi suunniteltujen rakennusten kanssa koko Viron SNT:n alueella. 

Rakennus jääkin Pärnun parantoloiden haltuun, mutta ei vierailijoiden majoitusrakennuksena, vaan pikemminkin henkilökunnan asuntoina. Entiseen upeaan ja tilavaan rantahuvilaan puristetaan nyt yhteensä 11 asuntoa yhteiskeittiöineen. Myöhemmin rakennus on parantolan nro 2-4 ja sen seuraajan, parantola ”Rahun”, käsissä. Vuodesta 1974 lähtien se on ollut liitettynä Pärnun terveys- ja virkistysyhdistyksen taseeseen.

Pehmeä tuulen baari 

Vuoden 1984 alussa kiinteistöstä jaetaan tontti Pärnun kauppahallituksen ruokapalvelutrustille toisen ruokapöydän rakentamista varten. Hanke perustuu tyypilliseen projektiin, jonka kaupunginarkkitehti joutuu uudistamaan ympäristön nimissä – suuret näyteikkunat korvataan ohuilla puisilla ikkunakehyksillä. 

Rakentamisen aloittaa Pärnu REV vuonna 1985, mutta rakennusmateriaalien puutteen vuoksi paviljonki valmistuu vasta joulukuussa 1986 ja avataan seuraavalle kesäkaudelle. Ruokailua tarjoaa ravintola ”Rannahoone” ja buffetin nimi on ”Briis”. Paikalliset alkavat kuitenkin kutsua sitä ”pehmeän tuulen baariksi”, ilmeisesti mahdollisena vaihtoehtona lähistöllä vuosia toimineelle niin sanotulle ”seitsemän tuulen baarille”. 

Itsenäisyyden palauttamisen jälkeen buffet yksityistettiin vuonna 1991 vastaperustetulle osakeyhtiölle ”Briis”. Entinen Marie Ammenden huvila yksityistettiin asunto-osakkeeksi vuonna 1997. Nykyään talon alkuperäistä ulkonäköä on pyritty palauttamaan mahdollisimman paljon. Onneksi talon sisätiloissa on säilynyt myös monia alkuperäisiä yksityiskohtia – kasettikatto, alkuperäiset ovet ja vanha portaikko.