Vuoden 1962 viimeisinä päivinä tänne Nõukogude– ja Roosi-kadun kulmaan valmistui 8 asunnon talo, joka rakennettiin vakiomallin mukaan Pohjoisen suurjänniteverkkojen Pärnun osaston työntekijöille. Aiemmin rakentamaton tontti on erotettu vain vuotta aiemmin syntyneestä esikaupunkitontista, jonka varhaisin tunnettu omistaja oli 1800-luvun puolivälissä tynnyrien valmistaja Grewe. 

Osa Grewen kiinteistöstä 

Suuri, aina Promenaadi-(A.H. Tammsaare)-kadulle asti ulottunut tontti nro 169 oli slobodan viimeinen talo rantalaitumen edessä. Sillä sijainnut vanha talo on säilynyt tähän päivään asti (Roosi-katu 15), tosin modernisoidussa muodossa, aivan neuvostoaikaisen kerrostalon takana. 

Talon ja suuren tontin omistaja oli Hannoverista kotoisin ollut tynnyrien valmistaja Heinrich Conrad Grewe (1811–1888), joka oli avioitunut Pärnussa Helene Christine Bartelsin kanssa, Grewen jälkeläiset siirtyivät suurelta osin Venäjälle – hänen pojastaan Leopold Conradista tuli lääkäri ja apteekkari Samarassa, hänen toisesta pojastaan Conradista lukion rehtori Jeletskissä ja hänen pojastaan Ferdinandista asianajaja Moskovassa. Luultavasti siksi kuolleen Grewen kiinteistö siirtyy hänen vaimonsa sisarelle Agathe Elisabeth Schmidtille (1826–1882). 

Talo pysyy tämän perheen hallussa yli puoli vuosisataa, vuosien aikana suuri kiinteistö pilkotaan vaiheittain – täältä lohkotaan rakennustontit Elias Wessetille (vuonna 1928, Supeluse 26) ja Hans Pärmannille (vuonna 1932, Supeluse 24). 

Saksalaisten karkottaminen 

Kiinteistön viimeinen omistaja ennen toista maailmansotaa oli Emma Christine Anna Schmidt (1862–1945), joka poikkeuksellisena saksalaisten edustajana päätti olla lähtemättä Saksaan muuttoliikkeen mukana. Juuri kansallisuutensa vuoksi hänestä tulee Neuvostoliiton sortotoimien uhri – iäkäs Emma Schmidt karkotetaan 15. elokuuta 1945. 

Kyseessä on erillinen karkotusaalto vuonna 1945, jolloin Siperiaan karkotetaan Viron SNT:hen jääneet kansallisuudelta saksalaiset. Pärnumaalla karkotetaan kaikki 21 tänne jäänyttä kansallisuudeltaan saksalaista. Viron SNT:stä karkotetaan tässä karkotuksessa yhteensä 407 ihmistä, joista vanhimmat ovat juuri Pärnusta karkotetut 83-vuotias Emma Schmidt ja hänen vanhempi sisarensa, 88-vuotias Emilie Opitz. 

Molemmat sisaret kuolevat jo saman vuoden syksyllä Molotovin alueella ja heidän nimensä on kirjoitettu kommunismin uhrien muistomerkin seinälle Tallinnan Maarjamäessä. 

Rakennussuunnitelma nro 1-317–1P 

Vuonna 1961 lohkotaankin viimeinen osa Conrad Grewen entisestä suuresta tontista −Supeluse- ja Roosi-katujen kulmassa sijaitseva tontti, jolle ryhdytään rakentamaan 8 asunnon asuintalo Energiaviraston Pohjoisen suurjänniteverkkojen Pärnun osaston työntekijöille. Kyseessä on virallisesti vuonna 1960 perustetun Energiaviraston eli Eesti Energian paikallinen virasto, joka vastaa Pärnun kaupungin sähköverkkojen kehittämisestä ja mahdollisten vikojen korjaamisesta. 

Rakennettavaksi valittiin vakiomuotoinen asuintalon rakennussuunnitelma nro 1-317-1P, joka oli yksi niistä rakennustyypeistä, joita alettiin kutsua hruštšoviksiksi silloisen Neuvostoliiton johtajan Nikita Hruštšovin aloittaman asuntopolitiikan vuoksi. Tämä mahdollisti työläisperheille, jotka olivat siihen asti usein joutuneet jakamaan keittiötä ja kylpyhuonetta ahtaissa jaetuissa  asunnoissa, kerrostalojen rakentaminen, joissa on erilliset asunnot. Taloudellisuuden ja rakentamisen nopeuden nimissä asetettiin rajoituksia sekä asuntojen pinta-alalle että kattojen korkeudelle.

Talon rakentaa Pärnu REV, se luovutetaan asiakkaalle 30. joulukuuta 1962 ja tuolloin senosoitteeksi tulee Nõukogude-katu 16a. Vaikka kyseessä on vakiomuotisen rakennussuunnitelman mukaan rakennettu talo, valkoiseksi rapattujen ulkoseinien ja suhteellisen siedettävien mittojen ansiosta, etenkin verrattuna risteyksen toisella puolella vinottain sijaitsevaan massiiviseen kerrostaloon, tämä rakennus ei häiritse Supeluse-kadun yleisilmettä.