Aikaisemmin, kun Supeluse-katua ei vielä kehitetty, se oli äärimmäinen tontti lähiön reunalla kaupungin laitumia vasten, talon rakennusvuosi ja sen ensimmäiset omistajat eivät ole tiedossa. Tiedetään vain, että vuonna 1857 vasta leskeksi jäänyt Julie Hebenstreit ostaa työnjohtaja Jakov Porošovilta puutalon kaikella, mikä siihen kuuluu. 

Julie Dorothea Hebenstreit(1818–1902) on syntynyt Kuressaaressa ja avioitunut Pärnussa laivankapteenina toimivan Johann Georg Hebenstreitin (1817−1855) kanssa. Kiinteistö pysyy lesken hallussa vuosia. Vanhaa taloa – nykyisen rakennuksen merenpuoleista osaa – laajennetaan useissa vaiheissa. Vuonna 1895 hän myy kiinteistön Pärnun lukion opettajalle, saksalaistuneelle latvialaiselle opettajalle Ernst Breedelle. 

Latvian herätyksen ajan unohdettu hahmo 

Ernst Friedrich Breede (1852–1937), latviaksi Ernests Fridrihs Briedis, syntyy maanviljelijän poikana Popervālen kartanossa Kuramassa, saa koulutuksensa Miitavin (Jelgavan) poikien lukiossa ja siirtyy sen jälkeen 1872 Tarton yliopistoon opiskelemaan klassista filologiaa. 

Nimimerkillä Bojenieks hän julkaisee pääasiassa kielitieteellisiä ja kirjallisuutta koskevia latvialaisiin sanomalehtiin, lisäksi vuonna 1871 Riiassa kokoelman Trisdziedājumi (Kolme runoa) ja vuonna 1875 näytelmän Nedz pa labo, nedz pa kreiso (Ei oikealle eikä vasemmalle), joka on yksi vanhimmista latvialaisista  alkuperäisnäytelmistä. 

Opiskeltuaan Tartossa hän jatkaa opintonsa Pietarin opettajien seminaarissa ja vuodesta 1884 hän tulee Pärnuun vanhojen kielten opettajaksi. Asetuttuaan Pärnuun hän ei enää puhuu julkisesti latvialaisella talonpoikaisjuuristaan, vaan sulautuu täkäläiseen korkeampaan saksalaisyhteisöön, avioitumalla pormestarin Georg Friedrich Rambachin tyttären Elisabethin kanssa. 

Sitten hän katoaa Latvian kulttuurihistorian näkökulmasta pitkälti kuvioista ja unohtuu. 

Opettajana Breede oli yhtä arvostettu myös oppilaiden keskuudessa – vuosina 1896–1903 Pärnun lukiossa opiskellut Edgars Krieviņš, myöhemmin Latvian Viron-suurlähettiläs, on muistellut Breedeä älyllisesti uteliaana ja vaativana opettajana [Australian Latvian, 10.09.1955]. Ensimmäisen maailmansodan aikana, kun Pärnun lukio evakuoidaan Venäjälle, Breedestä tulee uuden, kaupungin perustaman koulun johtaja. Ja kun Viron nuoressa tasavallassa paikallinen saksalainen yhteisö alkaa kulttuuriautonomialakiin nojaten perustaa omakielistä yksityistä lukiota, Ernst Breedestä tulee vuonna 1919 myös tämän koulun ensimmäinen johtaja. 

Breede lopettaa opettajanuransa vasta 70-vuotiaana asuessaan edelleen samassa talossa Supeluse-kadulla. Hänen täsmällisyydestään levisi Pärnussa urbaani legenda, ikään kuin lomailijat asettaisivat kellojaan oikeaan aikaan Breeden mukaan: joka päivä tasan klo 12.00 hän lähtee kotoaan Supeluse-kadulla kävelylle. Vakavan sairauden jälkeen Breede kuolee 19. joulukuuta 1937, hänet haudataan Pärnun Alevin hautausmaalle. Supleuse-kadun kiinteistö pysyy Breeden perillisten käsissä vuoteen 1940 asti, jolloin omistajaton talo (Breeden tytär Gertrud Koch on muuttoliikkeen mukana lähtenyt Saksaan) kansallistetaan. 

Asuntohallituksen kerho

Sodan jälkeen talo siirtyy Pärnun kaupungin asuntohallituksen hallintaan, mutta koska 1960-luvun alkuun mennessä vanha talo on hyvin huonokuntoinen ja asunnot asunkelvottomia, asuntohallitus päättää sijoittaa tänne ammattiliittokerhonsa – ensimmäisen kerroksen kahdesta suuremmasta huoneesta rakennetaan tilava sali ja täällä kokoontuvat lastenkerhot sekä kansallis- ja seuratanssiryhmät. Kerhon lisäksi taloon perustetaan alueellinen lainvalvontapiste, johon kokoontuvat paikalliset miliisit eli nykytermillä vapaaehtoiset apulaispoliisit, tavoitteena varmistaa alueen yleinen järjestys – siirtää nukkuvia juoppoja ja kesyttää huligaaneja. 

Viron uudelleen itsenäistyttyä rakennuksessa toimi jonkin aikaa 1990-luvun alussa Pärnumaan kodinturvajoukkojen yksikkö. Sitten alkavat vaihtua vuokralaiset, jotka yrittävät pitää täällä ruokailupaikkaa tai baaria. Pidempään jatkaa toimintaansa vuonna 1998 aloittava amerikkalaistyylinen taverna Väike Texas eli Texas Honky Tonk -niminen taverna jatkaa toimintaansa pidempään, jonka ruokalistan laadintaan osallistuu Pärnun teatterin näyttelijä ja omistautunut kokki Peeter Kard. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Väike Texas muuttaa Tallinnaan ja toimii siellä tänäkin päivänä.